Puuliesi eli hella on perinteinen suomalainen ruoanlaiton tulisija, joka lämmittää samalla myös kodin. Vaikka nykykeittiöissä tavallisin liesi on sähköllä toimiva, puuliesi on yhä suosittu esimerkiksi kesämökeillä, maatiloilla ja vanhoissa puutaloissa. Tässä artikkelissa kerromme, miten puuliesi on rakennettu, miten se eroaa muista liesityypeistä ja mistä hella on peräisin.
Mikä on puuliesi?
Liesi on tasolla keittämiseen ja paistamiseen tarkoitettu rakennelma tai kodinkone, johon on yleensä liitetty myös uuni. Lämmitys tapahtuu tavallisimmin sähköllä, joskus kaupunkikaasulla, nestekaasulla tai puilla. Puulämmitteisestä liedestä, jonka keittoalustana on valurautalevy, käytetään yleisesti nimitystä hella.
Puuliesi on yleensä valurautainen tai muurattu ja kytketty savuhormiin. Tulipesän kattona ovat valurautaiset levyt, jotka kuumenevat tulesta. Puulämmitteisyyden ansiosta levyihin saadaan tarvittaessa suuri lämpöteho. Suomessa puuliesien keittolevyille on vakioitu kokoja keittolevyn halkaisijan mukaan, joten levyrenkaita ja kansia voi vaihtaa tarpeen mukaan.
Paistinuuni vai leivinuuni?
Puulieteen on usein liitetty uuni, joka on lämmitystavasta riippuen joko paistinuuni tai leivinuuni:
- Paistinuuni saa kaiken lämpönsä hellan tulipesässä poltetuista puista. Kokonaan metallirakenteisissa liesissä uuni on yleensä paistinuuni.
- Leivinuuni lämpiää uunin sisällä poltetuilla puilla. Muuratuissa hellaleivinuuneissa uuni on yleensä sisältä lämmitettävä.
Sisältä lämmitettävään uuniin saadaan kovempi lämpö, ja samalla hellalla voidaan ylläpitää lämpöä. Muurattu uuni varaa lämpöä ja luovuttaa sitä hitaasti vielä tulen sammuttua.
Hellan historia Suomessa
Alun perin liedeksi sanottiin kivettyä tulisijaa, jossa valmistettiin ruokaa – sellainen on esimerkiksi saamelaiskodassa tai perinteisessä keitto- tai saunakodassa. Liedeksi kutsuttiin myös kolmesta tai useammasta kivestä ulos tehtyä tulisijaa, jolle asetettiin pata, sekä vanhanaikaisen leivinuunin suun edessä olevaa kaukaloa, jossa keitettiin uunista vedetyillä hehkuvilla hiilillä.
1900-luvun alussa alkoi levitä rakennustapa, jossa leivinuunin edessä oleva avoin liesi katettiin valurautalevyllä. Tällaista liettä ryhdyttiin yleisesti kutsumaan hellaksi, ja karjalaisten keskuudessa liitaksi.
Laajempi tausta: uunien ja liesien kehitys
Englanninkielisen Wikipedian mukaan keskiajalla eurooppalaiset käyttivät maa- ja keramiikkauunien sijaan tulisijoja ja suuria patoja. Keskiajan jälkeen puulämmitteiset liedet kehittyivät, kun niihin lisättiin tulipesiä, jotka hallitsivat savun kulkua paremmin. Valurautaliedet otettiin käyttöön 1700-luvun alussa, ja niistä kehitettiin useita versioita, kuten pienempi, oman savupiipun omaava Stewart Oberlin -rautaliesi. Myöhemmin tunnetuksi tuli myös ruotsalaisen Gustaf Dalénin vuonna 1922 keksimä AGA-liesi.
Muuratut uunit, joiden paistokammio on tulenkestävää tiiltä, betonia, kiveä tai savea, olivat perinteisesti puulämmitteisiä. Nykyään ne yhdistetään erityisesti käsityöleipiin ja pizzaan, mutta aiemmin niissä hoidettiin kaikki leivontaa vaativat ruoanlaittotehtävät. 1800-luvulla yleistyivät myös hiilellä lämmitettävät muuratut uunit, ja nykyaikaisia muurattuja uuneja lämmitetään usein maakaasulla tai jopa sähköllä. Tiiliuuneja käytettiin jo Rooman aikana sekä kaupallisesti että kotitalouksissa, ja Italiassa ne liittyvät läheisesti pizzan historiaan.
Puuliesi verrattuna muihin liesiin
Suomenkielisen Wikipedian mukaan valurautalevyillä varustettu sähköliesi on yksinkertaisin ja vanhin sähköliesityyppi: sähkövastukset kuumentavat levyt, ja lämpö johtuu kattiloihin. Keraaminen liesi reagoi nopeammin, ja induktioliesi on nopein ja energiatehokkain, koska se kuumentaa suoraan astian pohjaa. Kaasuliesi tuo liekin avulla nopeasti suuren lämpötehon, ja sitä käytetään usein ravintoloissa.
Puuliesi on näistä hitain lämmittää, mutta sillä on omat vahvuutensa: se ei tarvitse sähköä, siitä saa suuren lämpötehon, ja se lämmittää samalla huonetta. Siksi hella on yhä käytännöllinen ratkaisu paikoissa, joissa sähköä ei ole tai joissa halutaan varautua sähkökatkoihin.
Uunin pitkä historia
Englanninkielisen Wikipedian mukaan vanhimmat uunit on löydetty Keski-Euroopasta, ja ne ajoittuvat noin 29 000 vuoden taakse: ne olivat jurttien sisällä olleita paisto- ja keittokuoppia. Nykyisen Ukrainan alueella käytettiin noin 20 000 eaa. kuoppia, joissa oli tuhkalla peitettyjä kuumia hiiliä; ruoka käärittiin lehtiin ja peitettiin maalla. Saviuuneja oli koteina Çatalhöyükissä noin 6600 eaa., ja Mesopotamiassa saviuunit olivat käytössä noin 4000 eaa. Etelä-Aasiassa samantapaista uunia kutsutaan tandooriksi, ja Anatoliassa tandır-uunissa paistettiin happamatonta leipää. Puulla lämmitetty tulisija on siis yksi ihmiskunnan vanhimmista keittiötekniikoista.
1800-luvun alussa kehitettiin hiilellä lämmitettävä valurautauuni, ja samoihin aikoihin otettiin käyttöön kaasuuunit. James Sharp patentoi yhden ensimmäisistä kaasuliesistä vuonna 1826. Ensimmäiset sähköuunit keksittiin 1800-luvun lopulla, mutta ne yleistyivät vasta myöhemmin. Puuliesi jatkaa siis tuhansia vuosia vanhaa perinnettä, jossa ruoka valmistetaan suoraan puun palamisesta saatavalla lämmöllä.
